Noin 10 000 vuotta sitten ihminen alkoi viljelemään
maata. Syynä tähän ovat taustalla ilmaston lämpeneminen ja sateiden
lisääntyminen, joiden vuoksi Lähi-itään syntyi laajoja jokilaaksoja.
Jokilaaksoissa kasvoi luonnonvaraisena vehnää ja ohraa. Todennäköistä on, että
Maanviljelyn keksi Mesopotamiassa naiset, jotka alkoivat keräillä siemeniä ja
tutkia kasvien kasvua. Metsästyksen ja kalastuksen ohella maanviljely oli
merkittävä käänne ihmiskunnan historiassa, sillä se mahdollisti väestönmäärän
kasvun. Lisäksi maanviljely mahdollisti pysyvän asuinpaikan synnyn. Kasvavasta
väestönmäärästä seurasi suurriistan kuoleminen sukupuuttoon, sillä myös
metsästys lisääntyi.
Vaikka maanviljelyn aloittivat naiset, se siirtyi nopeasti
miesten tehtäväksi, sillä sen vaativa raskas fyysinen työ soveltui miehille
paremmin. Maanviljely alkoi kehittyä. Ihmiset säätelivät patojen avulla tulvia,
joka mahdollisti useampaan satoon vuodessa. Tähän vaikuttivat myös ihmisen
uudet keksinnöt, kuten aura ja lannoitus.
Maanviljelyn ansiosta asutus keskittyi jokilaaksoihin,
joihin muodostui pieniä kyliä. Kylissä väestönmäärä kasvoi ja niistä muodostui
kaupunkeja. Lähi-itään syntyi kaupungeista vuorovaikutusverkkoja. Myöhemmin
ihmiset ottivat myös hoitoonsa kotieläimiä, ja syntyi verotusjärjestelmä.
Maanviljelijät maksoivat veroa saamistaan viljoista. He elättivät siis kaupunkilaiset.
Maanviljelystä oli paljon hyötyä, mutta se toi mukanaan
kuitenkin haittavaikutuksia, kuten ympäristöongelmat. Satoja kasteltiin liian
usein ja maa suolaantui. Ihmiset eivät osanneet lannoittaa ja muokata maata
kunnolla ja karja kulutti laidunmaat loppuun.